Kyllähän elokuussa tarkenee vielä syödä ulkona, vaikka vähän sataa ripsottaakin. Katan yhdelle terassillemme. Tajusin nimittäin hetkeni koittaneen. Normaalisti kotityöt ja muut työt rytmittävät päivän arkea lasten leikittämisen lisäksi. Monesti käynyt niinkin, että syötän molemmat, siivoan jäljet heti perään ja sitten seuraaviin aktiviteetteihin. Myöhemmin huomaan, että yksi jäi ruokkimatta. Mutta ei tänään.
Hetki itselle tekee hyvää aina välillä. Vaikka seurassa ei vikaa olisikaan, niin on silti rauhoittavaa olla ihan hiljaa itsekseen. Tänään syön lounasta yksin ja rauhassa. Olisi muutakin puuhaa, mutta lounaan lisäksi aion hetken lukea myös yhtä kesken jääneistä kirjoistani. Osa on saanut pölyttyä ihan rauhassa sängyn alla. Henkilökohtaisesti harvemmin halajan mitään ihmeellistä, oma hetki kodin rauhassa riittää ainakin tänään.
Kiire ja kännykän kilkatus
Oma pieni hetki omien ajatustensa kanssa on välillä helpommin sanottu kuin tehty. Jatkuvat keskeytykset häiritsevät mielen rauhoittumista ja keskeytykset eivät aina tarkoita lapsia. Työsähköposti ja some ovat mukana koko ajan, ainakin monella. Kännykkä on vieressä. Kilautuksia tulee kurkittua, vaikka tekisi jotain ihan muuta. Aika usein kilautuksen aihe voisi varmasti odottaa lounaan yli tai pidempäänkin, mutta ahkerasti niihin heti tulee vastattua. Varmaan tekisi itselle erittäin hyvää antaa niiden kilautusten vain odottaa.
Toinen oman rauhallisen hetken pilaava tekijä on kiire. En ymmärrä mistä se kiire aina tulee. Kiire on, olit töissä tai kotona. Tai siltähän se välillä tuntuu. Rauhallista hetkeä ei vain löydy, vaikka haluaisikin. Useimmiten sen vain unohtaa. Joku saattaa myös potea huonoa omaatuntoa omasta hetkestä. Aktiivinen toimija taitaa olla hyve ja tavoiteltava asia meilläpäin.
Kaikille kilteille, aktiivisille ja toimeliaille tyypeille voisi pieni itsekkyyden opettelu tehdä hyvää. Itsekkyys ei ainakaan meille 80-luvulla syntyneille ole itsestäänselvyys. Jos oppisi kuuntelemaan itseään, vaikka niiden pienten rauhallisten hetkien mahdollistamana, saattaisi oma hyvinvointi parantua entisestään.
Arjen pyöritystä jaksaa eri lailla, kun saa etäisyyttä siihen. Niitä kuuluisia akkuja on hyvä ladata. Ei siihen ihmeitä aina tarvita, pitäisi vain muistaa itseään. Keinoja on monia ja se mikä riittää toiselle, ei riitä toiselle. Tänään rauhallinen ruokailu ja oma hetki kirjan parissa saivat hymyn huulille. Eikä pieni viileä tuulikaan haittaa, kun kääriytyy vilttiin.